Uutta ilmettä maitopurkkiin!

kiinnitin jokin aikaa sitten huomioni uuteen maitojuomaan sen uuden KIVANnäköisen purkki-designin takia. Kerrankin maitotölkkiin oli saatu vähän "jotain" repäisevää ja uutta! Vaikka tölkki on oikein tavallisen suomalaisen maitotölkin näköinen sinisine väreineen ja lehmineen niin jollain tavalla kuitenkin sen suurelta osin mustan lehmän kontrasti sininen taivas taustanaan on hyvä, ja uutta pontta tölkille antaa ihanat vihreät ruohonhaituvat lehmän suussa. Laktoosittoman maidon juojaperheenä meillä siirryttiin tähän maitoon välittömästi ja jääkaappi sai sisäänsä kivannäköisiä lehmätölkkejä, jotka usein tätyttävätkin ovenleveydeltä koko kaapin. Se on pienestä kiinni!

Viime viikolla luin ihastuneena hesarista:
http://www.hs.fi/kulttuuri/Muotoilijat+antoivat+maitot%C3%B6lkille+uuden+ilmeen/a1305547571517 että joku muukin on ajatellut maitotölkkejen uudelleen suunnittelua:

Valion muotoilijoiden kanssa tekemä kampanja liittyy maailman designpääkaupunkivuoteen, joka alkaa ensi vuoden alussa.

Olen tutkinut uudet designit tarkkaan. Odotin Eero Aarniolta jotain enemmän, kuin hän ylärivin vasemman puoleisella peruslehmätölkillä meille antaa. Ylärivin suosikkipurkkini on Klaus Haapaniemen fantasiaeläin (toinen purkki oikealta) ja alarivissä minua miellyttää erityisesti  oikeanpuolimmainen Tiia Vanhatapion nahkatakkitölkki. Arvostan näitä taiteilijoita, jotka uskalsivat tuoda maitotölkkiin jotain uutta sykettä!

Tarkemmin purkkeihin voi tutustua täällä:
http://www.valio.fi/tuotteet/maidot/#/muotoilija=eero_aarnio

Mikä on oma lempipurkkisi?

mitä siellä radiossa oikein puhutaan?

Hätkähdin eilen erästä poppia soittavaa radiokanavaa kuunnellessani. Juontaja kertoi jonkun suomalaisjulkimon lähtevän Los Angelesiin kokeilemaan siipiään näyttelemisessä. Seuraavassa spiikissä hän sanoikin näyttelijän lähteneen New Yorkiin, jonka jälkeen toinen juontaja korjasi: "tarkoititko kuitenkin sinne Los Angelesiin...", johon tämä kaupunkeja suustaan suoltava toimittaja vastasi: "eikö Los Angeles ja New York ole meille suomalaisille ihan sama asia? Amerikassa molemmat!"

Suuni loksahti auki ja ylitseni virtasi epätoivoinen järkytys. Herran jumala, minkälaisia ihmisiä radiossa työskentelee. Se että pitää Los Angelesia ja New Yorkia samana asiana on yhtä hirveää kuin, että joku amerikkalainen sanoisi, että oliko se Turku vai Oulu. Ihan sama Suomessa kuitenkin. Tai Helsinki vai Rooma, Euroopassa molemmat..

Amerikasta Suomeen muutettuani huomasin tosin, että meille suomalaisille riittää, jos kertoo asuneensa tai matkailleensa "Amerikassa". Kuulijaa harvoin kiinnostaa missä päin Amerikkaa sitä on oltu. Samoin vaikka usein kuullut toteamukset "Amerikassa ei ole mitään nähtävää" tai "Amerikkalaiset ovat tyhmiä". On aika uskaliasta vetää yhteinäisiä johtopäätöksiä suuresta osavaltiosta, johon mahtuu suurkaupunkeja ja maaseutua, erämaata, järviä ja rutosti rantaviivaa, lunta, aurinkoa, kylmää ja kuumaa, kaktuksia, vesiputouksia jne jne. Mentäessä rannikolta toiselle ihmiset ja ympäristö muuttuvat. Voi kun sen voisi ymmärtää! Ja ehkä olisi parempi kommentoida vasta sitten kun on käynyt paikan päällä, eikä ainoastaan televisiosarjojen perusteella.

Vaihdoin muuten kuvotuskommenttejen jälkeen äkkiä radiokanavaa. hyppäsin eräälle Ylen kanavalle. Siellä oli vähän sama meininki: "hei, tuon laulajan nimi muistuttaa jotain hampurilaisen nimeä.." ja hekottavat toimittajat maistelivat laulajan hampurilaisnimeä nauravalla äänellä..

Suljin radion.

Mietin mitä radiotoimittajille on tapahtunut. Missä on hyvä asianmukainen huumori? Vai haluavatko suomalaiset oikeasti kuulla sivukorvallaan pelkkää moskaa? Johtuuko sivistymättömyys siitä, että monet radiotoimittajat tulevat kansanopistojen vuoden mittaiselta radiolinjalta vai siitä, että ovat vielä niin nuoria ja kokemattomia. Uskon tosin, että oma 11-vuotias poikanikin olisi ihmetellyt tuota Los Angelesin ja New Yorkin "samanlaisuutta", sillä hän tietää missä kaupungit sijaitsevat kartalla.

P.S Radiotoimittaja oli kauan, ja on ehkä vieläkin yksi haaveammateistani. Minusta on ihanaa kuunnella miellyttävää radioääntä ja ihan harrastuksekseni bongailen ihmisten radioon sopivia ääniä. Yleensä "hyväradioääniset" tuttuni ovat minulta kuulleet "hei, sun äänesi sopisi tosi hyvin radioon" kommentin. Kriteerini on nähtävästi tosin noussut. Pelkällä äänellä ei pärjää, pitää olla myös jotain sanottavaa!

Olemisen sietämätön keveys

Tämän päivän koulujutut tehty, eli raapaisin kansantaloustieteen esseen valmiiksi. Kyyhötän mökillä peiton alla ja olen vain hetken. On niin vapauttava tunne, kun saa jonkun (koulu)työn tehtyä, eikä vielä ole aloittanut seuraavaa.

Aurinko on paistanut koko syysloman ja kaikkialla on ollut kaunista. Silti kyllä mieluummin asuisin ilmastossa, jossa kesä olisi puolivuotinen ja syksy leuto. Tämä Suomessa asuminen tuntuu yhdeltä kausivaatteiden pakkaamiselta ja purkamiselta. Kauhulla odotan talvitakkikelejä, sillä viime talven lopussa vanhan takkini vetoketju repesi, ja minun on pakko hankkia uusi, lämmin ja pitkä talvitakki. Kyllähän minä shoppailusta tykkään, mutta en silloin kun jotain on pakko hankkia.

Nyt se on kai noustava täältä vällyjen välistä ja laitettava takkaan tuli, pistettävä kuoharipullo jääkaappiin ja vaihdettava opiskelumoodi tyttöjeniltamieleen. Rakkaat tyttökaverit tulevat mökille saunomaan ja valvomaan myöhään yöhön!

HIP HIP HEI!

Avaa silmät, niin löydät

Opiskelut ovat alkaneet kiireisesti mutta mallikkaasti.

Tällä iällä ei enää notkuta vapaa-ajalla Essolla kahvilla tai maata sohvalla jouten, vaan tehdään koulutöitä joka ikisenä vapaahetkenä.  Siis tarkoitan ihan jokaikisenä vapaa hetkenä. Kun on 15 minuuttia aikaa lukea kirjanpidon kirjaa jauhelihakastikeen kypsyessä, niin siihen tartutaan ja omaksutaan tekstiä,  ja kun on aika pistää maaten ja tarttua kirjaan, niin silmissä vilisevät englannin business-sanastot. Työ kantaa heldelmää, vaikkakin herpesrakkulan ja selän vihoittelun saattelemana, mutta arvosanat puhuvat puolesteaan! Nyt ropisee hyviä ja kiitettäviä, vaikka rima oli joissain aineissa laitettu todella alas: ihan vain läpipääsyyn.

Nyt ei saa sokaistua, vaan jatkaa tarpomista opinsuolla! Hyvä Minä. Hyvä mun tiimityöskentelyryhmä.

Kun avaa silmät, näkee aarteita.

suppilovahveroiden supermarketista. Saalis noin 45 minuutin sieniretken tuloksena..

Peltorit korvilla

Meillä oli toissa viikolla opettajan, oppilaan ja vanhempien välinen tapaaminen koululla viidesluokkalaisen esikoistamme koskien. Uusi opettaja halusi tavata oppilaan vanhempiensa kanssa ja käydä läpi koulumenestystä,  vahvuuksia, heikkouksia jne.

Koululuokkaan astuessani hämäännyin hetkeksi, sillä näin sivupöydällä kasan kuulosuojaimia. Tuntui kuin olisin tullut teknisen työn opetuspisteeseen. Kysyin pojaltani mihin suojaimia tarvitaan, johon hän kertoi: " koska luokka on suuri (32 oppilasta) kuulosuojaimilla taataan työskentelyrauha oppilaille itsenäisissä töissä. Minä en kuitenkaan ikinä saa kuulosuojaimia, kun samat tyypit ottavat ne aina."

Olin totaalisen järkyttynyt. Espoon kaupungin tai ehkä koulun ratkaisu ylisuureen ja levottomaan luokkaan on kuulosuojainten käyttö. Sitten näitä kuulosuojaimia, joita en periaatteessa hyväksy ei ollut luokassa kuin alla 10 kappaletta. Eli taas nopeimmat tai röyhkeimmät syövät hitaat ja toiset jäävät ilman. Mielipiteeni on, että jos koulu ei pysty perustamaan kahta luokkaa, jossa opetuksen tasokin varmasti olisi oppilaiden näkövinkkelistä katsoen parempi, pitäisi tälläisiä halpoja kuulosuojaimia pystyä tarjoamaan kaikille oppilaille.

Talvea tässä taas odotellaan. Viime vuonna poikani luokassa oli ollut pahimmilla pakkasilla 15 astetta "lämmintä". Kotiin tuli kirje jossa kehotettiin pukeutumaan lämpimämmin.

Opiskelun keskellä

Opiskeluissa on päästy vauhtiin. Olen tehnyt raportteja, esseitä ja tutkimuksia - yksin ja yhdessä. Aivot raksuttaa miljoonaa asiaa samaan aikaan. Tuntuu, että sydänkin lyö tiuhempaan. Opiskelu on mukavaa, mutta myös haastavaa. Olen yllättynyt, enkä suinkaan yksin, siitä määrästä ja ripeästä tahdista, jolla tehtäviä pitää palauttaa. Minulla sentään on puoli viikkoa opiskeluaikaa palauttaa tehtäviä, mutta siltikin tuntuu, että aika ei riitä. Ehkä yksi opintojen tavoite on saada meidän vielä tehokkaammiksi, että totumme tähän nykyajan työelämän hulluun työvauhtiin. Ihmettelen mitä sillä saavutetaan. Paikallislehdistäkin jo luen, kuinka vuorotteluvapaat, etätyö ja omatahtisuus parantavat työnlaatua ja samalla tehostavat työtä. Viime viikkoisessa Länsiväylä lehdessä oli hyvä juttu vuorotteluvapaasa, joka on ehkä joskus mielletty "loikoilulomaksi", mutta joka tutkimusten valossa onkin ahertajien juttu, tai niiden ihmisten, jotka haluavat palavasti hetken tehdä jotain muutakin kuin työtä. He opiskelevat kieliä, harrastava, rakentavat mökin tms, tai vaihtoehtoisesti ovat toisen ihmisen tukena esim omaishoidossa. On siis väärä luulo, että vuorotteluvapaalla olijat nukkuisivat päivät pitkät. Ehei, he ovat toimeliaita muurahaisia, jotka lataavat aivojaan jonkun luovan parissa.

Vuorotteluvapaalta töihin palaajia oli myös tutkittu. He olivat huomanneet saman asian, jonka minä huomasin töihin mennessäni ulkomaan kotiäiti vuosien jälkeen: pomojen pikkumainen pomottelu tuntui omituiselta, eikä siihen osattu suhtautua samalla tavalla kuin ne, jotka olivat jatkaneet töissäoloa.  He myös sanoivat, että töissä mikään ei ollut muuttunut vuodessa, kun he taas olivat saaneet vuorotteluvapaa vuodeltaan paljon! Vuorotteluvapaa samoin kuin ulkomailla asuminen laajensi maailman kuvaa ja laittoi asioita uusiin mittasuhteisiin.


No puoli viikkoa töitä ja puoli viikkoa opiskelua on mantrani nyt. Itse asiassa juuri tällähetkellä  jännittää. Olen ihan kohta lähdössä ensimmäiseen tenttiini. Kyseessä on vain englannin sanakoe, mutta jännittää silti!

Viikonlopun vietän miehen kanssa Dublinissa! Ihanaa kahdenkeskistä aikaa, uusi maa, uusi kaupunki! Rakastan niin matkustamista ja uuden näkemistä.

kavahda Amerikka; Halloween on tullut Prismaan ;-) 

Voi että mulla on ikävä Amerikkaan.

mitä jos..?

Mitä jos loton jättipotti osuu tänään kohdalle?

Mitä jos? Sitä on varmasti viime viikkoina miettineet tuhannet suomalaiset perheet tai ainakin yksilöt ehkä yksin salaa.

Mitä sitä tekisi jos loton seitsemän numeroa olisivat tänään samat omassa lotto-lapussa kuin tv-ruudulla..

Kai sitä vähän sekoaisi. Ei oikein tietäisi mihin ryhtyä. Hihkuisi ja tuulettaisi ja toivoisi, että kotona olisi valmiina shampanjapullo jonka voi poksauttaa ja kilistellä onnellisena laseja ja ihmetellä mihin kaikkeen nyt avautui mahdollisuus.

Niin, kyllä kai minäkin ne tavallisimmat asiat tekisin heti. Vaihtaisin 11-vuotta vanhan Opelini johonkin ihanaan isompaan autoon. Katselisin uusin silmin missä haluaisin asua. Tai pistäisin ehkä remontin käyntiin tässä nykyisessä kodissa. Ehkä suunnittelisin perheen kanssa muutaman viikon mittaisen loman, vaikka Hong Kongiin tms.  Lopettaisin työt, että saisin kokonaisvaltaisesti opiskella mitä mieli tekisi ja palkkaisin itselleni ehkä yksityisopettajan valokuvaukseen. Olisin ehkä vain onnellinen siitä, että kaikessa ei enää tarvitsisi miettiä onko varaa johonkin.

Tuli lotossa jättipottia tai ei, niin elämän tavoitetilan tulisi mielestäni olla se, että on tyytyväinen omaan elämäänsä. Olen tullut siihen tulokseen, että mitä enemmän me voimme itse ohjata omaa elämäämme, sitä onnellisempia olemme. Tarkoitan tässä, että jokaisen tulee itse saada tehdä omaa elämää koskevat päätökset. Minä en esimerkiksi pidä siitä, että minulle kerrotaan mitä minun pitää tehdä vaan haluan tehdä päätökset itse.

Tuli lottopottia tai ei, niin ainakin voi juoda vähän viiniä. Tässä uusi viinilöytö, jota on varaa juoda, vaikka pottia ei tulisikaan. saanko esitellä: Chileläinen Tarapaca Santa Cecilia,  Merlot, alkossa 6,39€. Qulinaristin arvostelu: " Sarjassamme Chileläisiä halpoja, mutta yllättävän hyviä, viinejä. Pehmeä, mutta samalla "maukas". Gato Negron tappaja kaikilla osa-alueilla. Yksi parhaimmista (ellei jopa paras) tämän hintaluokan Chileläisistä."

Hauskaa lottolauantai-iltaa! Olkaa itsellenne suopeita!