Koulukuvaukseen

Tosi monet bloggaa siitä mikä on muotia ja mitä heillä on milloinkin päällään. Ihan kiva heille jotka jaksavat. Minä pohdiskelin eräänä päivänä sitä, kuinka moni kirjoittaa tai kuvaa sitä miten lapset pukeutuvat tai miten heidän toivotaan pukeutuvan.. Mikä on lasten mielestä kivaa ja katutasolla in.

Minulla on 3 lasta: kaksi poikaa ja yksi tyttö. Pojat kulkevat mieluiten verkkareissa, t-paidoissa ja huppareissa enkä jaksa heitä parempaan pakottaa (kuin harvoin), mutta tyttäreni on vähän innostunut pukeutumisesta ja on oikeastaan tarkka siitä mitä HÄN päälleen laittaa. Meille tulee yhteentörmäyksiä ja väärinkäsityksiä pukeutumisesta, sillä minä en enää kuulema tajua miten pitää pukeutua. Se viimeviikkoinen roosa samettihamekin on ihan tyhmä, kuulema. Onneksi olen samanikäisten tyttöjen äideiltä kuulut, että en ole poikkeuksellisen epämuodikas - muutkin äidit saavat kuulla kunniansa..

Tänä aamuna satoi ja oli koulukuvaus. Näin valmistauduttiin:

päällä omavalintaisesti farkkulegginsit, valkoinen pitkähihainen t-paita ja musta bolero


kädessä "silly bands", eri eläinten muotoisia kumisia rannekkeita, jotka ovat kuulema tosi "cool"ja niitä on kiva vaihdella kavereiden kanssa.

Jalassa uudet kivat kumisaappaat!

Note: Lapsi pääsi kouluun ja sain tekstarin: "Koulukuvaus on huomenna."
Mitähän vaatteita huomenna valitaan ja miten tukka laitetaan - vain tyttäreni tietää..

Minä ja mainokset

Rakastan mainoksia. Rakastan mainoksia niin ulkona kadulla, autoihin teipattuina, lehdissä, tv.ssä ja radiossa, siis ihan missä vaan. En tietenkään pidä ihan minkälaisista mainoksia tahansa, vaan sellaisista joissa on joku juju, kuten sanaleikki, senhetkiseen aikaan sopiva kansallinen vitsi tai hokema tai puhutteleva kuva. Kuvaan ja katselen mainoksia niin Suomessa kuin ulkomaillakin.. Jonkilainen henkilökohtainen ominaisuus tai erikoisuus kai tämäkin...

Tänään minua ilahdutti aamukahvilla lehteä lukiessa Helsingin Sanomien oma mainos, siitä kuinka lomamatkan suunnittelu alkaa usein lehteä lukiessa (tai minun silmissäni matkailumainoksia nähdessä/selatessa). Tulin mainoksesta tosi hyvälle mielelle. Minuun se ainakin toimi!

Hyvää viikonloppua! Se oli Minä täällä taas, Hei!

Hiekkaan piirretty nainen

hiekkaan piirretty nainen

Tästä blogista ei missään nimessä pitänyt tulla pelkästään työpaikkaan tai työyhteisöön liittyvä marmatusblogi.. Eikä ole tulossakaan. Mutta..

Tänään puhelin soi 7.45:
"Huomenta, öö, pääsisitkö millään töihin, kun yksi meni lääkäriin ja toiselta sairastui lapsi. Olisit vaikka pari tuntia.."

No, koska en ollut saanut sovittua mitään ohjelmaa vapaalle päivälleni, suostuin puoleksi päiväksi töihin. Tunnit sentään vähennetään ensi viikon työtunneistani.

Ihmetyttää, että väki vaan meillä vähenee ja jos yksikin henkilö sairastuu tai ei muusta syystä pääse töihin koko korttipakka meinaa hajota. Olin tänään mielestäni varsinainen Pata-Ässä ja urhea yksilö kun lyhyellä varoitusajalla kävin vähän sammuttamassa tulipaloa..

Nyt olen siis käynyt töissä pyörähtämässä ja ollut aktiivinen. Mietin, mihin muuhun, kuin tämän blogin ulkoasuun voisin aikaani hyödyntää..

Olen kuin hiekkaan piirretty nainen. Välillä olen ja välillä en.

Keskellä viikkoa

Tänään oli puolikas työpäiväni. Energisenä tulin puolikkaan työpäiväni jälkeen kotiin ja rupesin siivoamaan 3 vuotta vanhoja sotkuja. Siis tavaroita ja laatikoita, jotka oli sullottu muutettaessa kodinhoitohuoneeseen. 3 vuotta olen katsellut laatikoita ja romuja inhoten, mutta en ole kyennyt tarttua toimeen ja päättää mitä niille tehdään. Nyt työajan lyhennyttyä minulla on aikaa omille projekteilleni. Siivoilen, järjestän, visioin ja ehkä vähän toteutankin..

Tänään lähti 5 säkillistä "sälää" Kierrätyskeskukseen.. Toki käväisin sisälläkin ja tämän päivän "tavaratalo" löytöjä oli tyttärelle ostettu H&M.n roosan värinen samettihame ja Espritin farkut kuopukselle.

Näin meillä töissä

Puuuh. Onpa ollut rankka päivä. Rankka, sillä nukuin viime yön huonosti, ja rankka, koska vietin illan lasten kanssa yksin. Rankimmaksi päivän tekee kuitenkin tämän päivän työpäivä.

Työpaikassani on huono ilmapiiri. On pomot ja sitten "me muut". Pieni työjoukkiomme ei puhalla yhteen hiileen, vaan tuntuu, että pomot vetävät välistä ja työntekijät lusmuavat, kun eivät muuten voi käyttää hyväksi syteemiä. Joukkiostamme puuttuu yhteenkuuluvuuden tunne ja harvoin, erittäin harvoin, työstä saa kehuja. Ehkä juuri tämän työpaikan ja varsinkin sen ilmapiirin takia väsähdinkin alkuvuonna, enkä jaksanut enää blogata elämästäni.

Tänään oli taas työpaikalleni hyvin tunnusomainen päivä:

Työkaverin kanssa mietimme aamusta yhdessä erästä ongelmaa, ja ehdotin lopulta, että asiaa kysytään kokeneemmalta kollegaltamme. Työkaverini ihmetteli, miksi sähköposti tälle kollegalle ei tunnu lähtevän ja minäkin rupesin tutkimaan asiaa. Näin tosiaan oli, kollegaamme ei enää löytynyt postituslistaltamme. Tutkimme ja urkimme systeemiä, kunnes löysimme merkkejä siitä, että tämä työntekijä ei enää ikinä palaa meidän työyhteisöömme. Muutaman tunnin päästä meidät kutsuttiin koolle ja koleasti todettiin, että kollegamme oli eilen viimeistä päivää töissä.. Minut valtasi epätodellisuuden tunne, lievä shokki, miten asiat vain muuttuvat työpaikalla varoittelematta, eikä ketään hyvästellä tai toivoteta "hyviä jatkoja". Työpäivä meni irtisanomisen märehtimiseen ja lamaannuksesta irtipääsemiseen. Eihän tämä ensimmäinen yrityksen irtisanominen ollut, eikä edes rumin, mutta silti niin julma ja epälooginen.

Olen iloinen, että olen vähentänyt sitoutumista tuohon yritykseen ja työskentelen siellä enää puolet viikosta. En jaksaisi tuota menoa yhtään enempää. Tänään on minulle siis työviikon torstai, vaikka almanakassa eletäänkin tiistaita!

Minä täällä taas, Hei, hyppää Bloggeriin!

Minä täällä taas, Hei hyppää Bloggeriin, koska vuodatus ei pyynnöistä huolimatta saa minulle hävinneitä käyttäjätunnuksia toimitettua.

Nyt on taas hirmuinen himo kirjoitta. Olen tänä vuonna tehnyt nimittäin paljon muutoksia elämääni! Ja kirjoittelun jatkamista on toivottu muualtakin..

Kevät oli niin rankka töissä, että yritin irtisanoutua. Minua kannustettiin kuitenkin jatkamaan, edes puolipäiväisenä, ja niin teinkin, mutta vietin ensin kesän lasten kanssa kotona! Ihana, vapaa kesä!!

Nyt teen puoli viikkoa töitä ja syyskuussa jatkan keskenjääneitä opintojani! Minulla on edessä ihana, erilainen syksy. Ei enää kokopäivästressiä töistä vaan enenmmän aikaa kodille ja perheelle sekä elämän mielekkyyden ylläpitämiseksi kiinnostavia opintoja!

Hyvä minä, löysin taas itseni! Viime vuosi tuntuikin, että olin kadottanut itseni, luovuuden ja elämän ilon.

Minä täällä taas, Hei! On taas täällä!!