Thursday, November 10, 2011

Wilma

11.11.11
Päivämäärä, jolloin ihmiset ovat postanneet facebookiin missä olivat juuri kellonlyödessä 11.11.. Minulta tämä hetki meni ihan ohi, ihan sama, vaikka koko päivää ei olisi ollutkaan. Väsyttää vaan ja ahdistaa tämä syksy. Minä en siis tehnyt tänään mitään erikoista, ellei lasketa kirjanpidon tiliristikoita ja poistoja.

Meiliini on TAAS tänään tullut monta viestiä Wilmasta. Wilma on koulun ja vanhempien viestintäväline, jolla opettaja voi ilmoittaa poissaolot, kokeet ja muut lasta koskevat asiat. Siis yleensä ne huonot.

Olen aina ollut vastaan tätä Wilmaa, johon on vaikeita salasanoja ja huonot käyttöohjeet ja joka lapsella eri tunnukset. Parhaina päivinä Wilmasta saattaa tulla 7 sähköpostia. Ja koska minulla on sähköposti koko ajan auki, olen käytännössä katsoen koko ajan Wilmassa..

Viesti saattaa olla: Unohtuneet kotiläksyt. Tai: tavarat jäivät kotiin. Kerran haukoin henkeäni lukiessani pitkän viestin kiltistä pojastani: on metelöinyt ja keskeyttänyt tuntia käskyistä huolimatta... huonoa käytöstä.. plaa plaa plaa.

Tähän viimeiseen viestiin tosin suhtauduin järkyttyneen realistisesti: minun poikaniko?

Kun olen lapsilta kysellyt näistä: "unohtuneet kotiläksyt" viesteistä, saattaa viestin syy olla se, että lapsi on tehnyt vahingossa väärän tehtävän, tai osa tehtävästä on jäänyt sen vaikeuden takia tekemättä. Ja tuosta viimeisestä viestistä: "häiriköinyt tunnilla", juttelimme kotona pitkään ja hartaasti, ja uskon, että tunnilla häiriköinti jäi viimeiseksi.

Wilma tuntuu jotenkin antavan opettajille valtaa kertoa kaikki pikku virheet lapsista vanhemmille. Minun mielestäni opettajat käyttävät sitä myös väärin, jos otetaan esimerkiksi tuo läksyjen tekemättömyys. Ymmärrän ja hyväksyn merkinnän silloin, kun lapsi on jättänyt koko tehtävän tekemättä ja unohtanut sen täysin (meillä käy näin usein), mutta jos lapsi on tehnyt läksyjä ja yksi tehtävä välistä on tekemättä, niin eihän se tarkoita, että koko läksy olisi tekemättä. Eihän?

Ihmettelin miehelleni tätä Wilmaa, johon hän sanoi: "Onneksi Wilmaa ei ollut kun kävin koulua. Äiti olisi tullut hulluksi!"

Tuesday, November 1, 2011

Marraskuu, maailman hirvein asia

Eilen muuten näin "kissamaitoa" kaupassa! Tarkkailkaa tekin hyllyjä!

Viikonloppuna vietettiin hauskat halloween pirskeet siskon luona. Meno ja puvut olivat kuin Amerikassa konsanaan. Ihanaa! Itse olin vain niin rättiväsynyt opiskelujen lähipäivistä, että olin ehkä vähän laimeaa seuraa, mutta tulipahan vietettyä kurpitsajuhlaa ja lapset kävivät naapurustossa kyselemässä: "karkki vai kepponen..!", ja saivat sekalaiset saalislaarinsa täyteen herkkuja ja rahaa!

Tänään sitten kerätään taas halloween koristeet takaisin laatikkoon ja sullotaan varaston perälle. Ehkäpä illalla lasten mentyä nukkumaan vuoden ensimmäinen muki glögiä?!

Täällä Suomessa on muuten viiden jälkeen jo säkkipimeää. Äkillinen pimeys johtuu tietysti viime viikonloppuisesta talviaikaan siirtymisestä. Himputin kellojen siirto! Ilma on syksyiseksi erittäin leuto ja poplarilla pärjää, mutta elämä loppuu siihen kun pääsee töistä kotiin ja hakee lapsen tarhasta. Kauppaan lähtiessä on jo säkkipimeää ja väsyttää. Ja tekee mieli herkkuja.

En ole mikään kova herkkujen mussuttaja, mutta tänään oli töissä ihan hirmuinen makean nälkä. Syytän tästä herkkunälästä kellojen siirtoa ja siis pimeyden saapumista aikaisemmin. Iltapäivällä hain ensin teekupposeni seuraksi pienen, vähän yli kahden euron lanttia isomman kaurakeksin. Keksi oli hetkessä syöty ja himoitsin lisää makeaa. Seuraavaksi hain keksikaapista kanelikeksin, ja ajattelin, että tämä saa riittää. Mutta ei se riittänyt. Silmissä siinsi suklaa ja suussa maistui geisha. Palasin keksikaapille ja tunsin todella kovaa syyllisyyttä kun nappasin jaffakeksipaketista suklaalla päällystetyn täytekeksin. Se ei maistunut eikä tuntunut geishapalalta ja sai omatuntoni kolkuttamaan pahemmin. Syöty mikä syöty. Kalorit on vatsassa, mutta eipä tee enää mieli geishaa. Toivottavasti huomenna tajuan ottaa hedelmän.

Voi te aurinkoisissa paikoissa asuvat: nauttikaa elostanne ja olostanne, me täällä vaan haaveillaan auringosta.